Perheväkivaltaa kokeneiden nuorten kokemuksia lastensuojelun työskentelystä.

Date

2015

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Publisher

(Pro gradu –tutkielma). Helsingin yliopisto.

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan perheväkivaltaa kokeneiden nuorten kokemuksia lastensuojelun työskentelystä. Tutkimuksen taustalla on vakavien perheväkivaltatilanteiden aiheuttama huoli lastensuojelun mahdollisuuksista tunnistaa ja puuttua perheväkivaltaan. Aiheen valintaa ohjasi myös huomio siitä, että varsinkin pelkästään avohuollossa olleiden nuorten kokemuksia lastensuojelusta on tutkittu hyvin vähän. Tutkimukseni sijoittuu yhteiskunnallisen tutkimuksen kentässä sosiaalityöhön ja sen sisällä lastensuojelun alueelle. Lastensuojelussa olen kiinnostunut perheväkivaltaa kokeneiden nuorten näkemyksistä lastensuojelun toiminnasta. Vaikka perheväkivalta ja sen kokeminen on yksi merkittävä osa tutkimusta, tutkimus ei kuitenkaan sijoitu väkivallan tutkimuksen kentälle, vaan koettu perheväkivalta on ainoastaan taustavaikuttajana nuorten kokemuksille lastensuojelun työskentelystä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysi on aineistolähtöistä. Haastatteluihin osallistui viisi 18–20-vuotiasta nuorta. He löytyivät toisen asteen oppilaitosten kuraattorien, aikuissosiaalityön ja tuttavan kautta. Osa nuorista oli ollut pelkästään avohuollon asiakkaana, joillakin oli kokemuksia myös sijoituksista. Joillakin nuorilla lastensuojelun asiakkuus oli kestänyt vuosia, joillakin lyhyemmän ajan, mutta kokonaisuudessaan heillä oli kokomusta monista erilaisista lastensuojelun tukimuodoista. Haastattelut kestivät 20–50 minuuttia, ja ne toteutettiin nuoren lähellä olevasta kirjastosta varatussa tilassa. Nuorilla oli monenlaisia kehittämisehdotuksia siihen, miten perheväkivaltaa kokeneita lapsia ja nuoria voitaisiin auttaa onnistuneemmin lastensuojelussa. Osa nuorista koki lastensuojelun auttaneen heitä paljon, osalla taas oli hyvin kielteinen käsitys lastensuojelusta. Kuitenkin kaikki nuoret olisivat kaivanneet enemmän apua lastensuojelulta. Keskeisimpiä tuloksia oli, että perheväkivaltaa ei ollut onnistuttu tunnistamaan lastensuojelussa kovin hyvin ja siihen puuttuminen oli heikkoa. Osalla nuorista perheväkivalta oli tullut lastensuojelun tietoon vasta vuosien työskentelyn jälkeen. Osa taas oli itse kertonut siitä lastensuojelun työntekijöille, mutta heitä ei uskottu siellä. Osa nuorista kertoi myös, että heitä ei ollut koskaan tavattu lastensuojelussa ilman heidän vanhempiaan. Ne nuoret, jotka eivät olleet olleet sijoitettuna, kokivat jälkikäteen, että sijoitus olisi ollut heidän etunsa mukainen ratkaisu. Sijoitettuna olleet nuoret kokivat, että sijoitus oli ollut heille hyväksi ja osa heistä olisi toivonut, että sijoitus olisi tapahtunut jo aiemmin. Työntekijän ja nuoren kohtaamisessa keskeisiksi teemoiksi nousivat nuoren osallisuuden toteutuminen, lastensuojelun työskentelyyn liittyvä pelko, luottamus ja luottamuksen puute työntekijää kohtaan ja leimatuksi tulemisen kokemus. Avohuollon palveluista nuoret olisivat toivoneet keskusteluapua, tehokkaampaa puuttumista väkivaltaan sekä panostamista lastensuojelun ja koulun yhteistyöhön ja jälkihuoltoon. (Author Abstract)

Description

Keywords

child abuse, International Resources, Finland, domestic violence, family violence, interpersonal violence, exposure to violence, witnessing violence, research

Citation

Kaikkonen, Iina Emilia. (2015). Perheväkivaltaa kokeneiden nuorten kokemuksia lastensuojelun työskentelystä. (Pro gradu –tutkielma). Helsingin yliopisto.

DOI